Kärsimyksen juhla on jollain tapaa kutkuttava ilmiö. Se, että juhlitaan kipua, joka lopulta johtaa vapautumiseen; kärsimystä, jonka palkkana on rauha; kuritusta, joka iskee ruumiista veret ja visvat; tämä kaikki vertautuu mielessäni siihen tunteeseen, joka on kun ajetaan kahtasataa moottoritiellä turvavyöt päällä: "Tämä on jotenkin vailinnaista".